Se viereen hiipivä vanha, kylmä jalkainen ei anna levätä
Kuin juopunut ystävä, liian monta kertaa on se hyvästeltävä.
Älä kuuntele kun se puhuu

Se on vuosipäivänä viini yksin kaadettu ja kylmä kynttilä
Se on kalenterissa, kulkee kevään sateissa, ja syksyn kukissa
Älä kuuntele kun se puhuu

Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton.
Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.

Se on Kärkölässä ja makaa maalla vieraalla. Se on lippu alhaalla
Jos voisin ottaisin sen hartioiltas pois ja metsään hautaisin
Älä kuuntele kun se puhuu

Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton.
Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.

Suru on tyyni meri, laaja muttei rannaton.
Suru on tyyni meri, syvä muttei pohjaton.

Suru on tyyni meri, musta muttei rannaton.
Suru on tyyni meri, paha muttei pohjaton.