On nykyaikainen yö, ja loistaa poissaolollaan
ne joskus loistaneet tähdet,
vaan vielä voimme maan
keinovaloon hukuttaa
jos vain jostain sähköä saa…
Todella:
kaikki
muuttui…

Vaan joka vanhoja muistaa, saa silmään tukkipuun,
kun ” joka uudistus pohjasi
tietoon tutkittuun
ja kehitys on ystävä,
kehitys on kestävä. ”
Sen myötä
kaikki
muuttui…

…ja eilisten uroteot jäivät huomisten taa!
Ne voitiin taivaisiin asti näytteille asettaa.
Pilviä ne piirteli,
pilvet pois siirteli.
Taivaalta
paljon
puuttui…

Vaan jostain huudettiin:

Hyvää yötä, nykyaika:
teit hyvää työtä,
käy lepäämään…
Paljon teit.
Nyt unta kaipaat.
Nuku pois, niin vierees´ jään.

Lapsena lahjaksi toivoin kuuta taivaalta.
Sain sinisen taskulampun ja
paristoja.
Niin minä kuuta käskytin.
Sitä seiniin heijastin…
Silloinko
luonto
suuttui?

Nyt minä pelkään jo uutta ja muutoksia sen
ja moni hymähtelee pelokkuuttani, nauraen:
” Jos Pohjanlahti kuivahtaa,
sinne voi rakentaa! ”
Pelko pois.
Kaikki
muuttuu…