Kun huonot päivät päihittävät hyvät
ja kauniit kasvosi vääristyvät,
etkä totuuksia osaa ominas pitää,
eikä sydämessäsi liikahda mitään,
etkä vierelles tahdo kutsua ketään,
kun mietteesi mustimmat maan poveen vetää,
kun voimattomuus on olemuksesi herra,
etkä keskustella jaksa hetken verran…
Kun tuhoisa taivas on kaikkeutes yllä,
minä näen sen hyvin ja käsitän kyllä
ja kanssasi kiroan elämän ilveet
ja luoksemme pyydän nuo synkimmät pilvet:
Ne pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.

Myös läheiseen ihmiseen pettyä saa,
helpot huijaukset haaskalintua houkuttaa…
Niin tuo ystävä hyvä sun sydämees´ pesi
että hänelle uskoit myös luottamuksesi.
Hän luottamustas niin kuin jätteitä vaali,
tuo ystävä, niin kuin syöpä tai spitaali…
Sen myötä et helposti ihmiseen luota
vaan tulee se aamu, kun et mieti tuota,
kun turhuuden turhuutta mieti et illoin
ja yhtenä, ylväänä nousemme silloin
ja jätämme kauaksi taaksemme heidät
ja nauramme kun myrsky tavoittaa meidät.
Ja pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrsky nousta saa!
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.

Kun masennus makaa pedin pohjalla
ja kaipaus kolkuttelee sen alla,
sinä pyörität mietteitä, joissa oot maannut,
toivoen, et´ oisit takaisin saanut
ees´ muutamat minuutit, tunnit tai päivät
ja sanoa sanat, jotka ilmaan jäivät
ja koskettaa elävää ihoa vielä
ja palata kotiin ja hän olis´ siellä
ja kertoa, kuinka on rakkain ja parhain
ja yhdessä surra, et´ lähti niin varhain…
Minä kanssasi kiroan elämän lakia.
Tummimmat pilvetkin itkee sen takia…
Ne pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.

Kun pelkäät, että sulle jäi vain jämä,
että petosta on ihmisen elämä,
minä lakaisen roskat ja puhdistan pöydän
ja toivon rippeitä nurkista löydän
ja vien sinut parhaiden ystävien luokse,
jotka eivät milloinkaan karkuun juokse,
jotka avosylin sinut vastaanottaa,
niin muistat myös sen että hyvyys on totta,
ja unohdat pettymykset, turhat työskin,
näet elämän arvon ja omasi myöskin
ja saapua saavat nuo synkimmät pilvet
ja ilmatarten inhottavimmat ilveet
ja pisaroi,
tihuuttaa,
salamoi,
myrskyn nostattaa…
Myrsky huuhtoo jälkesi niin ettei
suru voi löytää sinua.