Kun joku on mielestään saanut kaiken,
mitä elämä yhdelle voi opettaa,
se jäljelle jättää vain kysymyksen:
kuinka sen kunniakkaasti voi lopettaa?

Oli isäni ikämies, harmaapää jo,
oli toiveensa, haaveensa pois haalenneet,
kun hän kysyi: "poikani, minua rakastatko?
jos rakastat, niin tiedät kai, mitä teet."

Vaikka hyvin sen tiesinkin, niin kysyin: "mitä?"
ikäni kirosin, vaikkei kiroilla saa...
kun piti vanhimman pojan, jos pyydettiin sitä,
elämään väsynyt isänsä kuristaa.

Ja muistaa
neljäs käsky, viides käsky
ja itsekunnioitus
ja rakkaus...
mitä se on, se rakkaus?
mitä se on?

kuolinvuodettaan ryhdyttiin koristamaan
ilmapalloin ja serpentiinien nauhavöin.
äiti keittiössä puuhaili parhaitaan..
minä huonosti nukuin ja huonosti söin.

tuli toverit pulloineen: "otahan pois!
parit rohkaisuryypyt, ja sitten teet sen."
minä mietin että jos sitä se vain ois,
kerta istumalta joisin korillisen.

esi-isätkin haudoistaan huusivat niin:
"tee nyt tahtonsa mukaan, tee kunnian työ!"
minä pakkasin esi-isätkin kassiin.
sitten pakenin heti, kun laskeutui yö...

ja mietin:
neljäs käsky, viides käsky ja itsekunnioitus
ja rakkaus.. mitä se on, se rakkaus?...

päiväkausia harhailin, en muista missä,
kunnes kuulin tuon kaupungin pauhauksen:
se kylpyjä otti valohelvetissä.
minä näin sen valon ja arkaillut en.

mietin: "kun kaupunki on kylmä meiningiltään,
moni sielu kai siinä niin paatunut on,
ettei tappamistyökään kai tuntuisi miltään,
jos sillä sais´ lihavaksi lompakon.."

ohikulkija neuvoi: pub ´verinen tsaari´
on juottola, jossa hulluus heilimöi.
minä etsin ja löysin tuon kurjimman baarin,
jonka tiskillä tappajat sydäntä söi.

oli vieraita
neljäs käsky, viides käsky ja itsekunnioitus
ja rakkaus... mitä se on, se rakkaus? mitä se on?

tuli mies, kysyi: "sinä kai tilasit murhan?
eipä muitakaan vieraita naamoja näy..
no, minne siis mennään? ei jauheta turhaa!"
sanoin: "Kemiin". hän nauroi: "no, sehän vain käy."

hän varasti auton. en tohtinut estää,
kun vaati että tahtoo pirssin alle.
ja sitten hän kysyi: "mistähän miehestä
minä perillä päästän ilmat pihalle?"

niin näytin isäni rippikuvaa,
jossa on vielä voimissaan poika nuori
ja kun katselin tappajaa liikuttuvaa,
käsitin: oli kova vain ulkokuori.

hän mietti näin:
neljäs käsky, viides käsky ja itsekunnioitus
ja rakkaus... mitä se on, se rakkaus? mitä se on?

Pian hän tunnusti, ettei voisi tehdä sitä,
vaikka palkallaan tilas lennon Lontooseen.
minä ymmärsin, sanoin: "ei sille voi mitään,
mutta ainakin minä nyt kotiini meen."

niin me heitimme hyvästit. hän otti hatkat.
kotitalooni aurinko loistettaan loi.
isä pihalla nauroi: "ei hassummat matkat
tuolla pojalla olleet, kun autonkin toi."

minä anteeksi pyysin. hän nauroi: "ei syyttä.
kyllä poika nyt isältään anteeksi saa.
sinä tahdoit vain tavoittaa täydellisyyttä,
mutta sinäkään et sitä voi tavoittaa".