Tässä talossa seinät ovat paperia.
Mä katson seitsemättä
kertaa kelloa.
Ja yritän silmäni ummistaa,
mutten
mielestä saa sitä elokuvaa,
joka lopulta päättyikin sitten
niin,
traagisiin marttyyrikuolemiin.

(Kerto:)
Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista
laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät
elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon
päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit,
että me ei kuolla koskaan.

Mä heräsin taas siihen
kohtaan,
jossa minua ammutaan otsaan.
Mä olen se
narri, joka naurattaa,
aina kun se sattuu sopimaan.
Ja
sehän on luonnollista niin,
huulet kun vaihtuu
hampaisiin.

(Kerto:)
Kuinka siinä kävikin
niin.
Mustaa ja valkoista laitetaan.
Minun käteni
maalaa maisemaa.
Meidät elävältä haudataan.
Kuinka
siinä kävikin niin.
Siskon päätä huimaa taas.
Sisko
tahtoo humalaan.
Sä lupasit, että me ei kuolla koskaan.

Kuinka siinä kävikin niin.
Mustaa ja valkoista
laitetaan.
Minun käteni maalaa maisemaa.
Meidät
elävältä haudataan.
Kuinka siinä kävikin niin.
Siskon
päätä huimaa taas.
Sisko tahtoo humalaan.
Sä lupasit,
että me ei kuolla koskaan.

Me ei kuolla koskaan.