Sinä tyynyllä heitit ja satutit
minua yön härryksen verhoutuessa.
Pidin siitä ja rakastin sinua,
olin kuin nuori ori laumaan päästessään.
Tuo aika vierähtää vierätysten,
kylki kyljessä vannoen
ikuista yhdessäoloa ja armotonta uskollisuutta
toisilleen, vain sen kuullakseen.

Ja kun vuodet vievät erilleen,
ja etäisyys tarjoaa mahdollisuuden
unohtaa nuo lupaukset,
unohtaa hetket yhteiset.
Ja muuttua pedoksi maalliseksi,
etsiä synnit vangitakseen ne
pieneksi hetkeksi itsellee,
vain ollakseen oikea ihminen.
Ja muuttua...

Jumalaksi jumalan paikalle,
piruksi pirun valtaistuimelle,
enkeliksi taivaan
tai langenneeksi päälle maan,
uiskennellen ajan meressä
vapaan ajatuksista ahdistavista,
luoden elämästään hirviön
jota ei koskaan voisi voittaa.

Sinä sanoilla heitit ja satutit minua,
vuosikymmen isässämme,
En välittänyt tai kuullut moista
herjausten tulvaa laisinkaan.
Tuo aika vierähti vierätysten,
muttei enää kylki kyljessä,
vannoen ikuista yhdessä oloa
tai edes armotonta uskollisuutta toisilleen.

Ja kaikki haluavat...