Jälkeen kuuman kosketuksen,
tuon pienen iäisen hetkisen,
jälleen kerran ymmärrän
tekojeni jälkeeni jättävän
synkän pilven myrskyävän,
sisään piikin pistävän.
Kun elämäni juoksuhaudassa
nostan pääni ammuksen radalla.

Ei pääse pois eilisestä,
ei kukaan syyllisyydestä.
Ei teoistamme menneistä
kun valheet polttomerkitsee
ja vihaan meissä hallitsee.
Vankilaansa vangitsee.

Tapahtuneen jälleen uusien,
perustelen teolle tarkoituksen.
Edessä sisimpäni rappion,
pelaan viimeisen tappion.
Sepitän jälleen tarinaa.
Taivaista maahan se palaa.
Kun elämäni juoksuhaudassa
nostan pääni ammuksen radalla.