Isä kantaa poikaansa sylissään,
luovuttaneena niin paljon sydämestään,
antaen kaiken perintönä.
Lapsi huokaisee ja kääntää päätään.
Tuo pieni antanut takaisin kaiken sen,
minkä isä jätti taakseen kauan sitten.
Puutarha kukkii nyt loistossaan,
eikä mikään enää mätäne valheessaan.

Tarinaasi ei kirjoiteta uudestaan.
Minne mennäänkin, se viedään mukanaan.
Mitä tehnytkin, sen mukaan kohdellaan.

Ja käsi kädessä teko ja tarkoitus
antavat vallan tehdä mitä vaan,
kunnes joku nuo kaksi erottaa.

Isä laskee lapsen sängylleen,
istahtaa viereen, katsoo perilliseen.
Poika tuhisee unien maailmassaan,
tietämättömänä mitä tulee vastaan.