Hyppää suoraan seuraavaan säkeeseen
tässä säkeessä palataan vain eiliseen
eikä siinä mitään tolkkua oo.
Eilen särjin mä mieleni tuumalla
että lentäisin ilmalla kuumalla
yli maan ja veden ylös aurinkoon.

Kanna minulle tulta.
Annan sinulle jään,
joka polttaa pään.

Kierrän vesirajaan,
tiedän olevani väärässä mutta nauran.
Olen hiljaa, etten satuta sua enää
enää ikinä.

Sanahelinä käännetty nurinpäin,
tuskin päätepysäkkinä tämän näin.
Liekkö onni oikotie ahdinkoon.
Onko sittenkään päivä eilinen
syyllisempi kuin hetki nykyinen,
tukipilareita kurjan kohtalon.