mä en tahdo käydä yksin nukkumaan
kun mä tiedän että tuskin unta saan
kun yksinäisyys valtaa vuoteen jalkopään
ikävään vangiksi jään

nämä kadut tämän pikkukaupungin
olen kävelly mä kerran ennenkin
ja mä kuulen että aivan yhtä lohduton
kuin silloin sävel askelteni on

hän on nainen vaan
mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan
on pakko tunnustaa
kuuntele mua, tarvitsen sua

rakkaudestaan ken voimansa saa
uupumaton sellainen on
sen vahvistamaa ei voi nujertaa
se kanssani jaa

mä en tahdo käydä yksin nukkumaan
kun yksinäisyys ampuu myrkkynuoliaan
ne mut tainnuttavat vaan valveuneen sekavaan
jotka lopu eivät aamullakaan

hän on nainen vaan
mut sydämeni saanut on hän sijoiltaan
on pakko tunnustaa
kuuntele mua, tarvitsen sua

rakkaudestaan ken voimansa saa
uupumaton sellainen on
sen vahvistamaa ei voi nujertaa
se kanssani jaa

rakkaudestaan ken voimansa saa
uupumaton sellainen on
sen jos menettää, ei hävittävää
jäljelle jää

rakkaudestaan ken voimansa saa
uupumaton sellainen on
sen vahvistamaa ei voi nujertaa
se kanssani jaa

rakkaudestaan ken voimansa saa
uupumaton sellainen on
sen jos menettää, ei hävittävää
jäljelle jää