Joka päivä otan uuden askeleen
Monet jäljet hukkuu maailman melskeeseen
Ehkä jotain silti jää, vaikka päivät häviää
Ja säilyy yhtä kauan kuin tarinat nää

Ja kun anteeksi en anna itselleen
Eikä murheet aina mahdu sydämeen
Niin ne yksi kerrallaan, on pakko päästää maailmaan
Ehkä tyhjyyden ne jossain karkoittaa?

Vaikka polkuni mun on
usein raskas, valoton
et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie
minut kauaksi vie
ja sen ilon koitan säilyttää

Kerro minne silloin pakenen
kun suljettu on portti jokainen
Vain pohja pullon muuttumaan
hanttikortit valttiin saan
Käsi kestä ei vain päivään seuraavaan

Kun anteeksi ei anna itselleen
Eikä murheet enää mahdu sydämeen
Minä kerron tarinaa, en kai osaa muutakaan
ja vain silloin, sen pystyn unohtamaan

Että polkuni mun on
usein raskas, valoton
vaan et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie
minut kauaksi vie
ja sen ilon koitan säilyttää

polkuni mun on
usein raskas, valoton
vaan et koskaan sitä silmistäni nää

Sillä laulujen tie
minut kauaksi vie
ja sen ilon koitan säilyttää

sen ilon koitan säilyttää...