se oli kuin noituutta:
ei kyetty käsittämään,
kuinka suurmiehiäkin Gleb
ivallaan sai itkemään!!
mursi muutamalla sanalla: lause tai kaksi!
häntä alettiin kutsua teurastajaksi.

koko kylä oli kovin uninen,

vain valossa
alkavan aamun vielä
saunottiin juhlatalossa:
oli suureen ääneen maailmalta melskaamaan
ylpistyneet herrat tulleet lapsuusmaisemaan.
Gleb tietää tulokkaista, lähtöä tekee,
vetää niskaan pitkän viitan, viestintuojiin
vilkaisee...

hölmöt soittakoot suitaan,

hölmöilkööt vaan,
pian tulee teurastaja:
tulee teurastamaan,
nolaamaan kysymyksillään
ja jo koht´ sillään teurastaa.
ja teurastaa kuin sian!

"epämukavaa?

sepä mukavaa!"

Löylyssä niille, jotka ei osaa elää,

naurettiin,
kaukaa tuodut hienot juomat
kiuasvesiksi viskottiin,
Gleb ovella lakkia riisuu, paljastaa pään,
koputtaa ja koko kylä pitää henkeään...

"kylpyvieraitako?

katsotaanpas!" ,huudetaan
"herrat, en käy kylpemään nyt-
asiani vie hetken vaan"
oli hetken hiljasita, ja kun poistuessaan
kahdet kasvot kalvenneet nousi saunan ikkunaan
katsomaan tuon tumman hahmon peään vait, niin
taas teurastajan teurastanenn tiedettiin...

hölmöt soittakoot suitaan...

Gleb on julma mies,

mutta kuitenkin nöyrä:
miettii usein, että varmasti
joku toinen julmuri jossain
teurastaa
vielä häntäkin
etevämmin.