Koirailmojen katonkorjaaja käy hurjaa tuulta haastamaan.
Kun taivas ulvoo ja salamoi,
Märkä jäärä katolla vasaroi.
Taas sitä tuvassa todistetaan, ei oo mitään järjen häivää.
Outo on mieli ja mykkä on kieli, on itsepäisyyspäivä.

Perhe, järki, puhe, tuuli, kauas kuljettaa.
Se huhkii kunnes mutaiseen maahan putoaa.
Ja päässään kumma kunniaa taas katolle se loikkii
Vaikka on nuttu veressä ja toinen jalka poikki.

Taas on itsepäisyyspäivä, kauanko se kesti?
Jokaikisen eilisen ja se jatkuu, ikuisesti
Itsepäisyyspäivä, kauanko se kesti?
Jokaikisen eilisen ja se jatkuu, ikuisesti!

Kituvan kylän työttömät miehet kirkkoon puutyötilan saa
Jotta olis edes jotakin jolla tappaa joutavaa aikaa.
Kun valinta on vapaa, mitä tekemään he jäivät?
Omia ruumisarkkujaan, on itsepäisyyspäivä!

Taas on itsepäisyyspäivä, kauanko se kesti?
Jokaikisen eilisen ja se jatkuu, ikuisesti
Itsepäisyyspäivä, kauanko se kesti?
Jokaikisen eilisen ja se jatkuu, ikuisesti
Itsepäisyyspäivä, kauanko se kesti?
Jokaikisen eilisen ja se jatkuu, ikuisesti!

On itsepäisyyspäivä, kauanko, se kesti?
Jokaikisen eilisen ja jatkuu ikuisesti!
On itsepäisyyspäivä, kauanko, se kesti?
Jokaikisen eilisen ja jatkuu ikuisesti
Niin, se jatkuu ikuisesti, se jatkuu ikuisesti!