Tässä heiluu Helsinki: hupaisa pikkukaupunki
Käy täynnä turhaa tohinaa, paisuen, turvoten, horjuen…
Se huohottaen opettaa: ei hetkeä hukkaan heittää saa!
Kapitalistin kuvastin kertoo sen: Suurin on kaunehin.

Siis paisu ja tulosta tee, niin että järki sumenee
Ei suurin ano armoa, vaan korkeintaan kuollessaankin muistuttaa:

Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…

Mutta mitä jää, mitä jää meiltä jälkeemme? Kasa lihavia luurankoja.
Korkeimman kummun koonnut on voittaja

Niinkuin koirat Pavlovin me käymme suorin rintamin
Päin palkintoja makeita: historia… mainen, katoava kunnia…

Annamme oman aikamme materialle kaikkemme
Ja lapset tulkoot jälkeemme, he tietävät sen, missä on arvo ihmisen…

(Toista:)
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Minäminäminä…minäminäminäminä…
Mitä siitä jää, lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
Mitä jää meiltä jälkeemme, kasa lihavia luurankoja
Korkeimman kummun koonnut on voittaja.
…Julistaa nimeään hiljainen hautausmaa!