Meillä oli juhlat, eikä mistään pula totta vie.
Nyt meillä on krapula ja edessä mitä lie.

Luolamiehet ajettiin, kauaksi kakkupöydistä, pois pohjoisiin metsiin. Nyt syvissä luolissaan, lumentulosta huolissaan, ravintoa etsii.

Metsän poikia he tahtoivat olla, selviytyjiä julman kuusiston. Nyt siellä hönkii sydäntalven halla, silti liian moni selvinnyt on.

Epäilyksen siemen, versoo ruman kasvin. Mietteliääksi saa, jos ne tänne takaisin, rantautuvatkin, ehdimmekö rajan taa?

Jos luolamiehet nyt nousevat kapinaan, me emme pysty kuin vaivaiseen vapinaa. Ja nousee kultturikehtomme tuhkasta.

Apina siellä, apina täällä, apina tuolla, apina!

Luolamiehet ajettiin kauaksi kakkupöydistä, pois pohjoisiin metsiin.
He kampeavat koloistaan ja paremmista oloista, paikkaansa nyt etsii

Parkkiintunut luolamies on kova kallo, osapäivä patriootit suohon tallo, onko meistä siihen, usko en. Me pakenemme äitiä ja isää huutaen

Silloin lihavat päivät, kauas taakse jäivät, kauas taakse jäivät.

Jos luolamiehet nyt nousevat kapinaan, me emme pysty kuin vaivaiseen vapinaan ja nousee kulttuurikehtomme tuhkasta

Apina siellä, apina täällä, apina tuolla, apina!

Meillä oli juhlat, eikä mistään pula totta vie.
Nyt meillä on krapula ja edessä mitä lie