Mies, Jonka Ympäriltä Tuolit Viedään lyricsby Zen Café
Se ei kätellessä katso silmiin,
jos se puhuu niin se puhuu hiljaa. Sil on hiukset niin kuin heinäpelto talven jälkeen huhtikuussa. Jos se kävelee sen jalat liikkuu ja sen kädet menee takin taskuun. Siel on tupakat ja tikkuaski, lompakko on housun taskussa. Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään. Mies, jonka etunimi mieleen ei jää. Mies, jonka kasvot ovat raastinrautaa hioneet. Mies, jonka ympäriltä tuolit viedään. Mies, jonka sukunimi mieleen ei jää. Mies, jonka talossa on suorat seinät ja tapetit. Se ei hymyile ja jos se nauraa se on useimmiten väärä paikka; se on elokuvan loppukohtaus sankari saa vihdoin naisen. Tälle naiset eivät juuri niiaa, mies ei liehittele eikä riiaa. Se on vähän, että yksi tanssi sitten ehkä vielä saatille. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään... Jos se itkee, sen silmät kostuu ja kädet nyrkkiin puristuu. Jos se puhuu, niin se puhuu hiljaa ja katse hiekkaan sekoittuu. Mies jonka ympäriltä tuolit viedään... |